VDF-suunnin pelasti monia kun ei ollut tutkaa. Peltosen Pöpön kanssa eksyimme pahan kerran matkalla Malmilta Uttiin. Mekaanikkona Vihurin takapenkillä seurasin kun Pöpö ajoi uskollisesti kohti Utin majakkaa radiokompassin neulan jököttäessä kohtisuoraan ylös niin kuin pitikin. Loppumatkasta hyrräkompassi näytti tosin vähän outoja lukemia, mutta niinhän se teki aina. Kun magneettisuunnalla korjaamaton hyrrä ryömii niin se ryömii.
Kului tavanomainen puolituntinen eikä radiokompassi vain ala kääntyä. Menee vartti lisää ja litkut ovat jo vähissä. Katsotaan mitä on alla, oli päätös matalasta pilvestä huolimatta. "Vettä silmän kantamattomiin", sanoin kun saimme maapallon pinnan näkyviin. Ei hitossa, Pöpö ei uskonut. Uusi yritys toi saman tuloksen. Jossain oltiin, olisikohan lähdetty sittenkin 180 astetta väärään suuntaan Malmilta. Kaiken lisäksi oli radioyhteys Uttiin katkennut. Nousimme kiireesti ylös bensamittarin näyttäessä jo liki nollaa. Utti tuli onneksemme ääneen ja muistaakseni Hiltusen Ruti alkoi antaa VDF-suuntimolta QDM- eli kohtilentosuuntia. Suunnat olivat luokkaa 330 astetta. Niitä oli vaikea uskoa, mutta muutakaan ei tilanteessa voitu. Aivan viimeisillä bensantipoilla pääsimme Uttiin laskuun. Olimme käyneet ensimmäisellä ulkomaanmatkallamme Haapasaarten takana. Näin laskettiin suunnista ja lentoajoista. Asianomaiset raportit laadittiin.
Koko riesan niin meille kuin muutamalle muullekin aiheutti Utti NDB:N taajuuden 316 kHz viereisellä taajuudella toiminut voimakas neuvostovenäläinen radiomajakka joka veti rajan taakse. Olisivatko ryökäleet viritelleet vielä tahallaankin taajuutta lähemmäksi Utin NDB:tä kun tutkalla näkivät meikäläisiä olevan liikkeellä pilvikeleissä. Sittemmin majakka siirrettiin Kaipiaisiin ja se sai uuden laajuuden, missä vastaavia häiriöitä ei esiintynyt.
VH-30 päätyi muiden Vihureiden tapaan sulatukseen nykymittapuussa lyhyen palvelusuran jälkeen, vain moottoripellityksen alumiinilevy laivuetunnuksineen on jäljellä hyvässä tallessa. Tällä koneyksilöllä oli muutenkin mieltymys veteen, tästä kertoo mm. Ranta-Uttiin lähelle Haukkajärveä tehty pakkolasku ja liukastelu EFHF:n radan 27 päässä olevaan valtaojaan. Molemmista tapauksista oli seurauksena korjaustoimenpiteitä. VH-30 oli myös 50 -luvulla tuttu näky Utin juhannusjuhlilla upeine taitolentoesityksineen.
Tiedot: Reini Valtonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti