Skanneri: Helsinki Vantaa

Skanneri: TV piraatti

Skanneri: Taajuuksia nuuskimassa

Skanneri: Volmet

Skanneri: Vakoilua Itämeren yllä

Skanneri: Radionavigoinnin perusteet: VOR

Skanneri: Yölento

Skanneri: Sinua peilataan

Kalliit HS-helikopterin lavat

Joskus 80-luvulla alkoi yhden HS-kopterin toinen 1500 hv luotettavista suihkumoottoreista syödä öljyä enenevästi. Öljyvuodon täytyi olla sisäinen, koska ulkoisia vuotokohtia ei löytynyt. Lopulta kone maadoitettiin kesken työlennon Ouluun. HS-specialistit lennätettiin Utista paikalle. Mukana oli myös Kuljetuslentolaivueen teknillinen johtaja. Koska moottorin koekäyttöarvot olivat normaalit, päätettiin ennen moottorin vaihtopäätöstä tutkia, josko sittenkin visuaalisesti löydettäisiin jotain vinkkiä vuotokohdasta. Havainnoitsijan olisi oleiltava koekäytön ajan huoltotasoina käytetyillä avatuilla moottoripelleillä koneen katolla. Teknillinen johtaja kiipesi luukusta katolle puheyhteysluurit korvillaan. Lentueen päällikkö kävi HS'n puikkoihin, käynnisti viallisen vasemman moottorin ja otti täydet tehot. Kopteri hytkyi, teknillinen johtaja heilui katolla pääroottorin virtauksissa moottoripellillä kontallaan. Isot pääroottorin lavat viuhuivat pään yläpuolella. Ei näkynyt mitään öljyvuotoon viittaavaa kun koekäyttö oli lopetettu. Tuumattiin, että jos öljyvuoto on moottorin alkupäässä, se olisi kukaties havaittavissa ahtimen vuodatusventtiilillä, joka on auki käynnistyksen tietyssä vaiheessa. Vuodatusventtiili sijaitsee vasemman moottorin oikealla kyljellä moottoreiden välissä. Jotta sinne ulottuisi, olisi tarkkailijan maattava matalana vasemman moottorin päällä lapojen viuhuessa pään yläpuolella. Tuumasta toimeen. Moottori käynnistyi, tarkkailija oli poikittain moottorin päällä. Tietyssä käynnistysvaiheessa tarkkailija käsi kastui öljystä. Vuotokohta oli paikannettu ahtimen alkupään laakereille. Innoissaan tarkkailijan toiminut teknillinen johtaja Valtsu kertoi havainnostaan lentueenpäällikkö Eikalle ”alakertaan”, johon Eikka hillittelemään: ”Valtsu perskeles et sitten nosta päätäs. Insinöörejä me aina saadaan, mutta lapasarjoja ei Suomessa ole kuin yksi ja se maksaa kolmesataatuhatta markkaa." Tämä todistaa kuinka taloudellisesti osattiin ajatella kun rahaa oli niukalti. Sekä Eikka, Eino Hirvonen (evl) että Valtsu, Reini Valtonen (ins-evl) ovat eläkkeellä.

Tarinan kertoi Reini Valtonen.

Lumipyry

Merta valvottiin, valokuvia otettiin ja maaleja hinattiin 1970-luvun alussa Utista ”Nikitoilla” (IL-28), jotka eivät enää tuolloin olleet mitään ensilinjan koneita. Naapurissakin ne oli häädetty ties minne aroille – kaiken varalta kuitenkin.

Utin RWY 07/25:n ne etenkin kuumina kesäpäivinä mittasivat aika tarkoin ja länteen lähtevät olivat joka kerta lähellä viedä sotilaskodin savupiipun mennessään. Kaikki isot huollot teetettiin naapurissa, koska niin pienelle määrälle koneita ei ollut järkevää perustaa omaa huolto-organisaatiota.

Niinpä taas yhtenä talvipäivänä vihreä juna pudotti Kouvolan asemalle kolme venäläistä. Kokoonpano oli vakio. Ohjaaja oli luutnantti, tähtäri kapteeni ja taka-ampuja/politrukki majuri. Porukka veisi seuraavana päivänä Iljushinin isoon huoltoon ihmeelliseen itämaahan.

Yöllä satoi reippaasti lunta ja aamiaisella oli tunnelma vaisu. Etenkin ohjaaja oli kuin maansa myynyt ja puseron sisällä tuntui ryömivän keollinen kusiaisia. Pitkällisen maanittelun jälkeen saatiin selville syykin. ”No kun tuli aika paljon tuota lunta yöllä...” Toveria lohdutettiin tietenkin sillä, että lumi on jo aika päiviä sitten aurattu pois. Selvästi helpottunut luutnantti: ”Ai teillä on aurojakin!”

Ilmeisesti hän oli tottunut kepin päähän naulattuun palaan vaneria.

Tarinan kertoi Boris Grahn

Liikaa nokkapainoa

Parempi hypätä ajoissa – kone on vaikea hallita koska on päässyt niin pahasti nokkapainoiseksi!

Kuvauskeikka Kantalahteen

Ruotsia huolestutti muiden länsimaiden ohella Neuvostoliiton kiihtyvä sotilaallinen varustautuminen Kantalahden alueella 40 –luvun lopussa. Erityistä kiinnostusta herätti länteen suuntaava tienrakennustyömaa ja strategisten ohjusten laukaisualustojen sijoittelu alueelle.

Valtakunnan rajoja ylittäviä vakoilulentoja oli harrastettu Ruotsin ilmavoimissa aiemminkin, mutta 25.9.1949 päätettiin käydä vähän pidemmällä. Reitti tulisi olemaan edestakainen Luulaja – Tornio – Kotala - Kantalahti. Luutnantti Ingemar Wängström starttaa tiedustelukoneellaan Luulajasta kello 11.20 itää kohden, vaikka sää lähtökentällä onkin huono, sillä matkan edetessä kelin pitäisi koko ajan parantua. Vakoilulentoa varten lentäjä on pukeutunut siviilivarusteisiin ja matkatavarana mm. väärennetty Neuvostoliiton passi ja ruplilla täytetty lompakko. Mahdollisen diplomaattisen selkkauksen välttämiseksi koneen kansallisuustunnukset on tilapäisesti ylimaalattu mustalla värillä.

Spitfire XIX perustuvan S 31 tiedusteluversion Rolls Royce Griffon moottorin kaikki ahdetut hevosvoimat tarvittiin, jotta tavoitekorkeus 12 000 metriä saavutettaisiin. Suomen ilmatila on hiljainen kuten aina ja nousu jatkuu. Toinenkin valtakunnan raja ylitetään ja kohdealue löytyy. Alaspäin suunnatut Ska 10 ja Ska 12 kamerat laulavat pilvettömällä taivaalla. Wängsström on kuitenkin havaittu ja kotimatkalle järjestyy ylimääräistä ohjelmaa. Heti paluumatkan alkaessa hän joutuu syöksymään puolivaakakierteellä alas 7000 metriin välttääkseen joutumasta MiG-15 tulilinjalle ja pääsee pakenemaan lännempänä sijaitsevan tiheän pilviverhon suojassa. Myöhemmin Rovaniemen paikkeilla hän huomaa MiG-15 lisäksi Jak-9 potkurihävittäjän liittyneen takaa ajajiin joka päättyy vasta Ruotsin valtakunnan rajan tuntumassa. Wängström laskeutuu lopulta ehjin nahoin Luulajaan kello 13.10 ja seuraavaksi alkaa jälkipyykin pesu, sillä havaintoja takaa-ajosta oli tehty useammassa valtakunnassa.

Lähde: Bortom Horisonten / Lennart Andersson, Leif Hellström

Luksusjmatkailua Superjumbolla

Ei ole helppoa uusien matkustajakoneiden suunnittelijoilla kun pitää sovittaa yhteen lisäarvon tuottaminen omistajille ja matkustajien tyytyväisyys. Luksusta markkinoidaan, mutta lasti pitäisi saada perille mahdollisimman alhaisella kilohinnalla.

- Vautsi, jokaisella on oma littunäyttö!
- Äiti missä täällä on ne sängyt ja se kirjasto? Netissähän oli niistä kuvia!
- Päästäänköhän me varmasti ikkunapaikalle?
- Täällä on kuulemma tilaa 856:lle matkustajalle.
- Isi ollaankos me ylä vai alakerrassa?
- Äiti milloin syödään? Mulla on nälkä!
- Äiti mulla on vessahätä!

Tarvitaanko palokuntaa?

Kar Airin Douglas DC-6B/ST, OH-KDA, aloitti yöllä lähtökiidon kiitotiellä 22. Se oli liikkunut noin 200 metriä, kun kuulin sen vetävän kaasut kiinni. Finnairin Caravelle oli sillä hetkellä rullaustiellä DC-6:n kohdalla lähestymässä odotuspaikkaa. Yhtäkkiä DC-6:n ykkösmoottorista pursui kirkas keltainen lentokoneen pituinen lieska, joka valaisi kenttäalueen. Olin juuri sitä ennen ehtinyt kysyä tarvitaanko palokuntaa? Jaksolta kuului hätäinen huuto: Tarvii se! Huutaja oli aitiopaikalla olevasta Caravellestä.
Palo sammui melkein heti ja DC-6 rullasi moottori savuten paloautot perässään hallille. Perämiehenä ollut Lennart Helin kertoi minulle myöhemmin, että ahdin hajosi. Miehistö ei nähnyt vaikuttavaa lieskaa, mutta moottorista tuli palovaroitus.

Esa Karanko

Mikä maa - mikä valuutta?

Lentelen kaikessa rauhassa Malmilta Uttiin OH-BMW:llä joskus 1970-luvun alkupuolella ja toiseen radioon on valmiiksi viritetty Utin tuolloinen 122.8 Mhz. Lapinjärven ”visuaalimajakan” (sen, jonka vieressä on nyttemmin samasta tavarasta tuttu motelli) tasalla alkaa radiosta kuulua tornin ja koneen välistä kommunikointia – venäjäksi! Mielessä käväisee pelko Suomen valloituksesta ja maahanlaskujoukkojen piirittämästä kotikentästä.

Järki tarjoaa kuitenkin heti selityksen isosta huollosta palaavasta Il-28:sta ja sen rajantakaisesta miehistöstä. Silkkaa piruuttani kutsun tornia parhaalla jenkkienglannillani ja saan tarvittavat ohjeet laskuun saakka samalla kielellä. Niinpä noin varttitunnin ajan Utin taajuudella puhuttiin vain venäjää tai englantia.

Toimistolle päästyäni soitan Kuljetuslentolaivueen komentajalle ja pyydän porukat kotiini Kouvolan Kotatielle saunomaan ja ”virkistymään” muutenkin. Saapuukin sitten komentaja, adjutantti, tulkki, koneen ohjaaja luutnantti, tähtäri kapteeni ja taka-ampuja majuri/politrukki.

Naapurit luulevat tulleensa upseerikerholle ja uskovat vaivoin, että kyseessä on yksityiskoti. Sauna maistuu kaikille ja muutakin maistuvaa on tarjolla. Naapurimaan vieraat poistuvat jokseenkin hyvässä järjestyksessä ja hyvissä ajoin – tuttu komentajakin ennen aamukuutta.

Boris Grahn

Monikäyttötankkauskoneita Ilmavoimille

Jossalin Välimeren yläpuolella vuonna 2010: "Thirsty 01 tässä Hungry 04. Pyysivät vielä odottamaan, eivät nyt ehdi antamaan kirassia kun on kaikki tankkauskelpuutuksen omaavat emännät operoimassa juomakärryjä."

Vaarallinen oikotie

Mies hevosineen ja rekineen oli kerran jäädä Pembroken alle Hammassyrjässä. Metson kylältä kulki Kuivalaan 50-luvulla oiva oikotie 07-baanan loppupään yli. Niinpä eräänä sumuisena aamuna Pembroken kippari oli saada säkärin vanhan ajan ajoneuvoyhdistelmän ilmestyessä eteen. Kolaria ei kuitenkaan sattunut ja oikotieajelut kiellettiin. Kuinka hyvin kieltoa noudatettiin tai valvottiin on toinen juttu.

Tarinan kertoi Reini Valtonen

Utissa oli Hunting Percival Pembroke koneita kaksi kappaletta, tunnukset olivat PR-1 ja PR-2. Ne tulivat Suomeen vuonna 1956 ja olivat käytössä nykymittapuussa lyhyen aikaa. Kummassakin oli Suomessa asennettu kameravarustus kartoituskuvauksia varten, koneita käytettiin myös kuljetustehtäviin. PR-1 vaurioitui vuonna 1965 ajettuaan lumivalliin, jonka jälkeen sitä ei enää korjattu. PR-2 poistettiiin käytöstä 1968. Vielä nykyisinkin voi Suomessa kuulla Pembroken moottorin hyrinää kun Lentotekniikan Killan omistama Gloster Gauntlet GT-400 / OH-XGT lentää, koneen nokalla on alun perin Pembrokessa ollut 520 hevosvoimainen 9-sylinterinen Alvis Leonides tähtimoottori.

Vihurin ulkomaanreissu

VDF-suunnin pelasti monia kun ei ollut tutkaa. Peltosen Pöpön kanssa eksyimme pahan kerran matkalla Malmilta Uttiin. Mekaanikkona Vihurin takapenkillä seurasin kun Pöpö ajoi uskollisesti kohti Utin majakkaa radiokompassin neulan jököttäessä kohtisuoraan ylös niin kuin pitikin. Loppumatkasta hyrräkompassi näytti tosin vähän outoja lukemia, mutta niinhän se teki aina. Kun magneettisuunnalla korjaamaton hyrrä ryömii niin se ryömii.
Kului tavanomainen puolituntinen eikä radiokompassi vain ala kääntyä. Menee vartti lisää ja litkut ovat jo vähissä. Katsotaan mitä on alla, oli päätös matalasta pilvestä huolimatta. "Vettä silmän kantamattomiin", sanoin kun saimme maapallon pinnan näkyviin. Ei hitossa, Pöpö ei uskonut. Uusi yritys toi saman tuloksen. Jossain oltiin, olisikohan lähdetty sittenkin 180 astetta väärään suuntaan Malmilta. Kaiken lisäksi oli radioyhteys Uttiin katkennut. Nousimme kiireesti ylös bensamittarin näyttäessä jo liki nollaa. Utti tuli onneksemme ääneen ja muistaakseni Hiltusen Ruti alkoi antaa VDF-suuntimolta QDM- eli kohtilentosuuntia. Suunnat olivat luokkaa 330 astetta. Niitä oli vaikea uskoa, mutta muutakaan ei tilanteessa voitu. Aivan viimeisillä bensantipoilla pääsimme Uttiin laskuun. Olimme käyneet ensimmäisellä ulkomaanmatkallamme Haapasaarten takana. Näin laskettiin suunnista ja lentoajoista. Asianomaiset raportit laadittiin.
Koko riesan niin meille kuin muutamalle muullekin aiheutti Utti NDB:N taajuuden 316 kHz viereisellä taajuudella toiminut voimakas neuvostovenäläinen radiomajakka joka veti rajan taakse. Olisivatko ryökäleet viritelleet vielä tahallaankin taajuutta lähemmäksi Utin NDB:tä kun tutkalla näkivät meikäläisiä olevan liikkeellä pilvikeleissä. Sittemmin majakka siirrettiin Kaipiaisiin ja se sai uuden laajuuden, missä vastaavia häiriöitä ei esiintynyt.

VH-30 päätyi muiden Vihureiden tapaan sulatukseen nykymittapuussa lyhyen palvelusuran jälkeen, vain moottoripellityksen alumiinilevy laivuetunnuksineen on jäljellä hyvässä tallessa. Tällä koneyksilöllä oli muutenkin mieltymys veteen, tästä kertoo mm. Ranta-Uttiin lähelle Haukkajärveä tehty pakkolasku ja liukastelu EFHF:n radan 27 päässä olevaan valtaojaan. Molemmista tapauksista oli seurauksena korjaustoimenpiteitä. VH-30 oli myös 50 -luvulla tuttu näky Utin juhannusjuhlilla upeine taitolentoesityksineen.

Tiedot: Reini Valtonen

Sukset pystyssä peltoon

Bristol Blenheim pommikoneet olivat Suomessa talvisaikaan usein varustettu kotimaisilla puurakenteisilla suksilaskutelineellä jotka olivat aluksi kiinteät “tossut”, mutta suuren ilmanvastuksen takia ne muutettiin myöhemmin Valtion lentokonetehtaan toimesta sisäänvedettävään malliin. Koska metallista oli sodan aikana huutava pula, myös alkuperäiset alumiinipotkurit korvattiin myöhemmin korjausten yhteydessä kotimaisilla kolupuupotkureilla. Tällaisella potkurin huoltokoelennolla tapahtui Seinäjoen Mäenpäässä 20. Tammikuuta vuonna 1942 erikoinen tapaus:
Koneen ohjaaja kapteeni Urho Nieminen oli BL-142:lla tulossa Tampereelta laskuun Kauhavalle, kun suksitelinettä nopeudella 290 km/h alas otettaessa tapahtui ns. muljahdus, eli kummankin suksen tukiripustus petti ja suksen kärjet kääntyivät lähes pystysuoraan alaspäin. Tämä aiheutti vastuksen dramaattisen lisääntymisen ja ohjattavuuden huononemisen koska nokka alas momentti kasvoi melkoisesti. Nieminen keskeytti lähestymisen ja päätti kääntyä takaisin Tampereelle. Lapuan kohdalla alkoivat vaikeudet ilmetä toden teolla kun nopeus ei enää jaksanut pysyä edes 200 km/h korkeuden samalla vähentyessä. Moottoreiden kohoavat öljynlämmöt ilmaisivat täysillä käyvien koneiden käyttötuntien olevan loppumaisillaan. Nieminen komensi miehistönsä hyppäämään koneesta, koska arveli että pakkolasku tönkkösuksilla pellolle ei tulisi päättymään onnellisesti. Miehistön poistuttua koneesta se jatkoi itsekseen loivaa liukukaartoa ja laskeutui pellolle pysähtyen lyhyen 70 metrisen kiidon jälkeen saaden vain vähäisiä vaurioita.

Koukkaus Kepsulla

Polkupyörä oli 30-luvulla ihmeellinen väline. Isä Tanu oli lähdössä Utista mekaanikkonsa kanssa Fokker CV:llä kesäksi Perkjärvelle komennukselle suorittamaan Karjalan kannaksen ilmakuvauksia. Olli poika aavisti hetkensä tulleen ja esitti isälle:
- Saanhan mie sitte sillä pyörällä vähän ajella kotosalla, kun se jää tänne?
- En mie pyörää tänne jätä! Mie otan sen mukkaani. Kentältä tulee viis kilometriä asunnolle. Enhän mie nyt viitti semmosta matkaa kävelläkään.
- Mihinkäs se … mahtuukos se sinne taakse miten?
- Ei kun me köytetään ne siipiin. Toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle.

Myöhemmin kesän lopulla kotiväelle saapui postikortti: “ Hei kotiväki! Komennus on taas lopuillaan, ja on aika tulla kotiin. Lauantaina palaamme täältä Perkjärveltä. Aamulla kello 6 ostan Viipurin torilta lohen. Kello 10 lennän siitä ylitte, ja otatte lohen, kun pudotan sen pihaan. Sitten nopeasti perkaatte sen ja panette suolaan, jotta on valmis kun tulen kotiin. Terveisin Tanu.”

Ote Koala kustannuksen kirjasta Sissilentäjä Olli Kepsun tarina, kirj. Jukka Piipponen.

Hyvä Naapuri

- Naapuri, oletko äkäinen vai onko sinulla nälkä?
- Njet, njet. Tuo rajassanne oleva mutka on varsinainen probleema piloteillemme - te kun olette niin pikkutarkkoja. Emmekö voisi poistaa sitä, niin tovereiden olisi helpompi navigoida?

”Valvontalennon mahdollinen rajaloukkaus on vielä epäselvä” HS 29.7.2008

”Venäjän rajavartiopalvelu ilmoitti alueella kyseisenä aikana tehdystä valvontalennosta, mutta kiisti rajanylityksen tapahtuneen” HS 1.8.2008

”Maiden rajavaltuutettujen keskiviikkoisessa kokouksessa venäläinen osapuoli myönsi tapahtuneen ja pyysi sitä anteeksi. Viipurin alueen rajavaltuutetun mukaan helikopterin ylitys johtui suunnistusvirheestä.” HS 4.9.2008

”Halonen: Hyvä naapuri ei ole äkäinen eikä nälkäinen” HS 16.9.2008

Nikke maali ja ukkospilvi

Oletteko koskaan kuulleet että erimerkkisesti varautuneet ukkospilvet
on kirjaimellisesti vedetty oikosulkuun? Näin kävi kun meillä oli jo
yli puoli kilometriä vaijeria IL-28 perassä ja oikaisimme hieman
tumman pilven läpi matkalla Utista Suomenlahdelle, missä laivastolla
oli määrä alkaa ilma-maaliammunnat. Satuin olemaan Niken keulilla
tähystämössä kun ensin tuli pieniä salamoita ja sitten iso jysäys.
Koneen sisäpuhelimessa oli hetken hiljaista, sitten imoitti Viuhkon
Ykä taka-ampumosta "Pussi putos mereen, perskeles". Kippari Kari Hämäläinen
(nyk. Kymenlaakson Ilmakillan pj) ylhäältä ohjaamosta tuumasi, että lähetäämpä sitten takaisin Uttiin. Olimme vetäneet kaksi erimerkkisesti varautunutta ukkospilveä oikosulkuun. Syntynyt sähköteho oli niin voimakas, että vaijeri suli poikki. Koneesta ei löydetty mitään salaman aiheuttamaa vikaa, niin kuin joskus, mutta se on taas oma jutun aiheensa.

Tarinan kertoi Reini Valtonen

Ilmatilan loukkaus jälleen Porvoon edustalla

"Pjotr, kompass njet rabota, mutta kurssi on njut ootsin harasoo, kun Njato Falcon toisella ja Finski Hjornet toisella siivellä!"

Venäjä kiistää loukanneensa Suomen ilmatilaa. Venäjän ilmavoimien edustaja kertoo, että yksi heidän koneistaan on lentänyt lähellä Suomea. Hänen mukaansa se ei kuitenkaan käynyt Suomen puolella. Kansainvälinen merialue on Suomenlahdella hyvin kapea ja Venäjän Suomen-suurlähettiläs selitti loukkauksia sanomalla, että esimerkiksi ukkosmyrskyn kiertäminen yläkautta on joskus vaarallista.

Rähinöivät matkustajat kuriin etälamauttimella

”Tervetuloa savuttomalle ruuattomalle ja alkoholivapaalle lennollemme Helsingistä Tsingistaniin, josta voitte ostaa jatkokuljetuksen Lontoon keskustaan. Olemme aikataulusta myöhässä, mutta se johtuu koneemme myöhäisestä saapumisesta edelliseltä lennolta. Lentomme oikeuttavat S-bonuspisteisiin ja ne voitte itse rekisteröidä internetpalveluidemme kautta. Henkilökuntamme tehtävänä on valvoa että etälamauttimenne ovat kytkettyinä koko lennon ajan ja niiden ollessa aktivoituneena syttyy merkkivalo paneelissanne ja tunnette olonne voimattomaksi ja pahoinvoivaksi. Voitte irroitaa etälamauttimenne vasta kun kone on perillä ja täysin pysähtynyt. Emme esitä elokuvia lentomme aikana koska näyttöpanelin ruudut ovat varattu kieltojen ja käskyjen esittämistä varten. Turvallisuussyistä WC:t eivät ole käytössä lennon aikana, joten pyydämme teitä käyttäytymään pidättyväisesti. Miehistömme puolesta toivotan teille oikein hyvää matkaa.”


Digitoday 8.7.2008:
Rannekkeiden tullessa mahdollisesti käyttöön, lentokoneen henkilöstöllä olisi keino taltuttaa rähinöivä matkustaja turvallisen välimatkan päästä.
Julkiseen turvallisuuteen välineitä kehittävän Lamperd Less Lethal -yrityksen turvallisuusranneke on mahdollisesti tulossa käyttöön lentomatkustuksen turvallisuuden takaamiseksi.
Turvallisuusranneke on itsessään tarkastuskortti (boarding pass), elektroninen henkilötietoranneke, gps-paikannin ja etälamaannutin.
Ranneketta tarjotaan muun muassa lentomatkustuksen turvaamiseen, koska laitteella voidaan tarvittaessa tarkistaa matkustajan henkilötiedot ja sijainti sekä tarvittaessa lamaannuttaa matkustaja.
Laite lamauttaa kohteensa tahdonalaisen lihaksiston toiminnan sähkövirralla. Rannekkeen valmistajan mukaan lamautuksesta ei jää pysyviä vaurioita, ja vaikutus kestää useita minuutteja.
Samanlaiseen tekniikkaan perustuva etälamautin on hyväksytty Suomessa poliisin voimankäyttövälineeksi.

Onko Tsadiin mänijöitä?

Kriisinhallintajoukon eversti reippaasti: ”Onko Tsadiin mänijöitä - Kone lähtöö justiinsa!”

Learjetin kippari: ”Voi olla että ei päästä edes Stadiin, saati sitten Tsadiin jos nuo kaikki on tulossa kyytiin”.


Helsingin Sanomat 24.2.2008:
Lentomatkalle mukaan saa ottaa aseineen varusteita 45 kiloa. Omia henkilökohtaisia tavaroita mahtuu mukaan hyvin vähän.
Isoon varustereppuun sen sijaan riittää sullottavaa. Raskaan luotisuojaliivin päällä pidettävässä varusteliivissä on kolmen litran juomareppu, josta voi letkulla imeä vettä suoraan suuhun. Mukaan tulee myös pyöreä retkikeitin, hellepäähine ja parin päivän kuivamuonat. Aurinkovoiteen suojakerroin on 25.
Lääkepakkausten lisäksi sotilailla on myös vastalääkepiikkipakkaus myrkkykaasujen varalta. Henkilökohtaisina aseina ovat rynnäkkökivääri ja pistooli sekä pippurisumutin ja teleskooppipamppu.

NH90 otetaan käyttöön vuoden 2008 alusta

Ratahallintokeskus antoi halvalla vapaat liikennöintiluvat hylätyille rataosuuksille ja Uttiinkin saadaan aja poikkeusluvilla. Paikallinen tuulivoimala lupasi hakea pois turhaksi jääneet roottorinlavat. Viivästyssakkorahoilla hankitaan lentohommia varten käytettyjä Mi-8 koptereita Venäjältä. Jobbari lupasi että rahat riittää täyteen tusinaan ja kaupanpäälle saa vielä varaosat.

Tarinan välitti hevosmiesten tietotoimistolta Mauno Selin

Hurja pako Suomen yli

Hurja pako Suomen yli

Oli toukokuun kahdeksannen päivän aamu 1954 RAF Fairfordin tukikohdassa Englannissa, kun kolme pommikoneesta modifioitua RB-47E tiedustelukonetta starttaa peräjälkeen koko päivän kestävälle salaiselle vakoilukennolle kauas koilliseen. Jäämerelle ja Kuolan niemimaalle oli luvassa laaja pilvetön selkeän sään alue ja tätä oli tarkoitus käyttää hyväksi. Piti selvittää Kuolan sotilaslentokenttien kalustotilannetta ja koska vakoilusateliitteja ei vielä oltu keksitty, niin ainoa keino oli ajaa hyvällä kuvauskelillä kohteitten yli ja antaa kameroiden laulaa. Huippusalaisessa operaatiossa vain kapteeni Harold Austinin miehistöineen oli käsky tunkeutua syvälle Neuvostoliiton ilmatilaan muiden kääntyessä hämäystarkoituksessa takaisin kansainväliseen ilmatilaan. Tunkeutujan kuvaukset alkoivat loistavissa olosuhteissa, mutta pian uudet nousukykyiset MiG-17 hävittäjät olivat perässä ja vimmattu tulitus alkoi. Takatykkinsä jumiuduttua RB-47E aloitti hurjan pakomatkan kohti länttä täydellä teholla korkeutta samalla vähentäen kymmenen Migin seuratessa tulittava lauma kintereillä. Suomen yli mentiin Sallan eteläpuolelta kohti länttä tykkien jytinän kuuluessa maahan asti. Vasta Ruotsin puolella Migit kääntyivät polttoainetilanteensa vuoksi takaisin kohti itää. Osumia saanut vuotavaa vakoilukone nilkutti kohti Fairfordia myöhästyen alunperin sovitusta ilmatankkauksesta, mutta selvisi lopulta täpärästi puuttuvaa lammasta etsimään lähteneen tankkauskonemiehistön ansiosta.

Pakkolasku Järven jäälle Neuvostokarjalassa

Huhtikuun 20. päivän iltana vuonna 1978 lähti Korean Airlinesin Boeing 707 KAL902 Pariisista kohti Korean Seoulia, tarkoitus tehdä välilasku Anchoragessa. Ilmeisesti suunnistuslaitteiden vian takia reitti alkoi kaartaa pohjoisella Atlantilla kohden itää ja lopulta etelää. Ylitettyään Murmanskin alueen laivastotukikohtia ym. kylmän sodan herkkiä alueita pinnalla 350 Kaksi Su-15TM konetta komennettiin tunnistamaan tunkeilija jonka pääteltiin olevan USA:n radiotiedustelukone RC-135. Radioyhteyttä ei saatu, tai ei ehkä yritettykään. Kun havaittiin että kohde kadotettaisiin piakkoin Suomen puolelle päätettiin kommunikaatio toteuttaa yksipuolisesti kahdella P-60 raketilla joista toinen meni ohi ja toinen osui vasempaan siipeen sirpaleiden puhkaistessa myös rungon, sekä tappaen kaksi matkustajaa ja haavoittaen muutamaa. Seuranneen dekompression takia kapteeni Kim Chan Kyu teki hätäpudotuksen pinnalta 350 aina 5000 jalkaan jossa mentiin pilveen ja hävittäjät kadottivat maalinsa. Pilven alla keväisen myöhäisillan pimeydessä Kyu miehistöineen etsi sopivaa hätälaskupaikkaa vaurioituneelle koneelleen alueen lukuisten jäätyneiden järvien joukosta. Lopulta n. klo 22:17 lasku suoritettiin onnistuneesti Korpijärven jäälle n. 100 km Suomen rajasta, lähellä Louhen kaupunkia. Neuvostokopterit saapuivat seuraavana aamuna paikalle pelastaen palelevat matkustajat järven jäältä. Kapteeni ja navigaattori pidätettiin väliaikaisesti. Muutamaa päivää myöhemmin matkustajat lennätettiin PanAmin 727:lla Murmanskista Helsinkiin ja edellen Seouliin. Neuvostoliittolaiset purkivat ja kuljettivat koneen osat pois, eikä sen myöhemmästä kohtalosta ole tietoa.

Traaginen Häyrilä 6.5.1970

Etelä-Savossa, Joroisten kunnassa sijaitsevassa Häyrilän kylässä, pienviljelijä oli juuri lopettelemassa toukotöitään. Aikaisesta aamupalasta ja raskaasta työstä johtuva nälkä alkoi painaa, oli aika kääntää Zetorin keula kohti kotitorppaa ja emännän soppakattilaa. Oli lounasaika. Traktorin voimakkaan papatuksen läpi alkaa pienviljelijän korviin kuulua äkillisesti yltyvää ukkosen jyrinää - outo juttu, sillä ukonilmat ovat savossa harvinainen ilmiö toukokuussa. Samassa vilahtaa traktorimiehen näkökenttään takaapäin käsittämätön ilmiö: kakofonisen jyrinän saattelemana hopeanvärinen suihkuhävittäjä lentää nokka pystyssä niin matalalla ohi että lentäjän kypärän visiirinkin saattaa erottaa. Koneita onkin kaksi - ei vaan kolme, sillä takaa tulee vielä yksi, ja matalammalla kuin muut. Valtava rähähdys täräyttää maata, pudottivatko ne pommin?! Ei - koneita olikin neljä ja niistä viimeinen on iskeytynyt tulipallona maahan. “Se mäni nuapurin pihhaan”.
Torjuntahävittäjä MiG-21F tunnuksella MG-80 oli tuhoutunut klo 12:19, eikä sen nuori ohjaajaluutnantti ehtinyt laukaista heittoistuintaan.

Neuvostoliitosta hankitut lähes tuliterät MiG-21F torjuntahävitäjät olivat herättäneet kansalaisissa ansaittua huomiota esiintyessään syksyllä 1969 pääkaupungissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun neljän koneen osasto esiintyi Helsinkiläisille. Kuopion Rissalassa järjestettiin seuraavana vuonna toukokuun 7. päivänä lentönäytös, jossa oli tarkoitus esittää uudelleen neljän hopeanuolen esitys, nyt kuitenkin hiukan eri miehityksellä. Osasto oli startannut näytöstä edeltävänä päivänä viimeiseen harjoitukseen, jossa oli tarkoitus viimeistellä taitolentolentoliikettä joka tunnetaan nimellä tynnyri. Harjoitus suuntautui eteläiselle alueelle ja matalan pilvikorkeuden takia toimittiin pilvien yläpuolella. Harjoituksen päätyttyä johtaja käski osastonsa paluulentoa varten kiilamuotoon oikealle puolelleen ja johti parvensa korkeutta vähentäen pilven aukosta maanäkyvyyteen. Koska pilvikorkeus näytti riittävältä, päätti johtaja suorittaa vielä yhden tynnyriliikken, nyt pilvikaton alapuolella. Liikkeen aloitus sujui hyvin kuten aiemmissakin harjoituksissa, mutta loppuosa jatkui liian jyrkkänä kohden maata, jolloin johtaja komensi välittömän keskeytyksen ja irtautumisen jälkeen nopean oikaisun. Erittäin rajut ohjainliikkeet riittivät pelastamaan täpärästi ykkösen ja kolmosen, parven kakkonen oli hieman helpommassa asemessa ylimpänä. Nelosen asema oli huonoin ja lento päätyi onnettomasti.