Polkupyörä oli 30-luvulla ihmeellinen väline. Isä Tanu oli lähdössä Utista mekaanikkonsa kanssa Fokker CV:llä kesäksi Perkjärvelle komennukselle suorittamaan Karjalan kannaksen ilmakuvauksia. Olli poika aavisti hetkensä tulleen ja esitti isälle:
- Saanhan mie sitte sillä pyörällä vähän ajella kotosalla, kun se jää tänne?
- En mie pyörää tänne jätä! Mie otan sen mukkaani. Kentältä tulee viis kilometriä asunnolle. Enhän mie nyt viitti semmosta matkaa kävelläkään.
- Mihinkäs se … mahtuukos se sinne taakse miten?
- Ei kun me köytetään ne siipiin. Toinen toiselle puolelle ja toinen toiselle.
Myöhemmin kesän lopulla kotiväelle saapui postikortti: “ Hei kotiväki! Komennus on taas lopuillaan, ja on aika tulla kotiin. Lauantaina palaamme täältä Perkjärveltä. Aamulla kello 6 ostan Viipurin torilta lohen. Kello 10 lennän siitä ylitte, ja otatte lohen, kun pudotan sen pihaan. Sitten nopeasti perkaatte sen ja panette suolaan, jotta on valmis kun tulen kotiin. Terveisin Tanu.”
Ote Koala kustannuksen kirjasta Sissilentäjä Olli Kepsun tarina, kirj. Jukka Piipponen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti