Lentelen kaikessa rauhassa Malmilta Uttiin OH-BMW:llä joskus 1970-luvun alkupuolella ja toiseen radioon on valmiiksi viritetty Utin tuolloinen 122.8 Mhz. Lapinjärven ”visuaalimajakan” (sen, jonka vieressä on nyttemmin samasta tavarasta tuttu motelli) tasalla alkaa radiosta kuulua tornin ja koneen välistä kommunikointia – venäjäksi! Mielessä käväisee pelko Suomen valloituksesta ja maahanlaskujoukkojen piirittämästä kotikentästä.
Järki tarjoaa kuitenkin heti selityksen isosta huollosta palaavasta Il-28:sta ja sen rajantakaisesta miehistöstä. Silkkaa piruuttani kutsun tornia parhaalla jenkkienglannillani ja saan tarvittavat ohjeet laskuun saakka samalla kielellä. Niinpä noin varttitunnin ajan Utin taajuudella puhuttiin vain venäjää tai englantia.
Toimistolle päästyäni soitan Kuljetuslentolaivueen komentajalle ja pyydän porukat kotiini Kouvolan Kotatielle saunomaan ja ”virkistymään” muutenkin. Saapuukin sitten komentaja, adjutantti, tulkki, koneen ohjaaja luutnantti, tähtäri kapteeni ja taka-ampuja majuri/politrukki.
Naapurit luulevat tulleensa upseerikerholle ja uskovat vaivoin, että kyseessä on yksityiskoti. Sauna maistuu kaikille ja muutakin maistuvaa on tarjolla. Naapurimaan vieraat poistuvat jokseenkin hyvässä järjestyksessä ja hyvissä ajoin – tuttu komentajakin ennen aamukuutta.
Boris Grahn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti